Olisikohan aika kypsä AY-liikkeelle, joka ei aja erityisryhmien asiaa vaan jolla on näkemys ja tahto solidaarisuuteen kaikkia kohtaan? Tätä en sano skeptisenä vaan toiveikkaana, liiton jäsenenä ja sen toiminnan tuntevana.

Ammattiyhdistysliike ja politiikka

Seuraan päivänpolitiikkaa penkkiurheiljana katsomosta käsin. Nuorena tuli riehuttua niin, että nyt 60 vuotta täyttäneenä olen katsonut voivani vetäytyä viisaan lepoon. Nyt tuli kuitenkin asiaa katsomosta kentälle. Näyttää siltä, että Jutta Urpilaiselle suunnitellaan tehtäväksi 'suviannesiimekset'. Metalliliiton ämyri Matti Putkonen iltapäivälehdessä ilmoittautuu tämän liikkeen lipunkantajaksi. Takana on ajatus, että SDP pitää palauttaa 'luokkakantaiselle' tehdastyöväen linjalle ja jättää kaikki duunarin ymmärryksen yli menevä lepattelu sikseen.

Mielestäni Putkosen ehdottama korjausliike olisi virhe, joka onnistuessaan johtaisi vakaviin seurauksiin paitsi demareiden myös koko vasemmistolaisen ajattelun kehittymisen kannalta. Ei Putkosella ja kumppaneilla ole tarjota eväitä nykypolitiikan tarvekaluiksi. Kun Eero Heinäluoma luopui puolueen puheenjohtajuudesta ajattelin mielessäni, että Erkki Tuomioja olisi hyvä ja kokenut puheenjohtaja puolueelle. Puoluekokouksessa päädyttiin kuitenkin Jutta Urpilaiseen ja samalla toteutettiin muitakin nuorennusleikkauksia puolueen johdossa. Vanha kaarti näyttää kuitenkin ajautuneen siilipuolustukseen.

SDP:ssä ollaan joiltakin osin samassa tilanteessa kuin aikoinaan Vasemmistoliittoa perustettaessa 1980-luvun lopulla. Sekin valitsi uuden päivänpolitiikassa ryvettymättömän puolejohdon ja lavensi teemojaan yli perinteisten ahtaiden rajojen. Tämä ei sopinut suurelle joukolle kenttäväkeä, josta osa jättäytyi vähin äänin pois ja osa otti puolueen sisäisen opposition roolin. Kun Suvi-Anne Siimes valittiin Vasemmistoliiton johtoon, uudistuva liike kuitenkin sai ilmaa siipiensä alle. Sanon tämän anten kaiken kunnioituksen Claes Anderssonin hyvälle työlle. Siimes edusti monipuolisesti sivistynyttä ja ajattelultaan kansainvälistä uutta esiintymistaitoista poliitikkotyyppiä. Puolueen sisällä hänen laaja ajattelukehyksensä ja avoin toimintatapansa ei kuitenkaan innostanut kuin osaa joukosta. Lopulta Siimes uupui ja luovutti kentän. Hänen mukanaan lähti muitakin. Myös minä.

Olen seurannut Jutta Urpilaisen urhoollista ponnistelua vasemmistolaisen liikkeen uutena kärkenä ihaillen ja myötätunnolla. Politiikan katsomosta hän ei ole juuri saanut kannustushuutoja. Mutta tässä nyt tulee yksi. Puoluejohtajana Urpilainen ei ole ainoastaan nuori. Hän on monipuolisesti sivistynyt ja kykenevä hahmottamaan politiikan globaalia, eurooppalaista ja kansallista viitekehystä, jossa jokaisen puoluejohtajan nykyisin on välttämättä operoitava.
Elämme talospulan keskellä, jonka mittasuhteet ovat maailmanlaajuiset. Polittikan keskiössä on muitakin maailmanlaajuisia teemoja kuten luonnon ääri-ilmiöiden yleistyminen ilmastonmuutonmuutoksen seurauksena: poikkeuksellista kuivuutta toisaalla ja toisaalla ennätysmäärä hurrikaanrja rankkasateineen. Seurauksena on ruokapulaa, puhtaan veden puutetta, köyhyyttä ja sairauksia. Tuo kaikki koskee välillisesti myös meitä, olemmehan osa kansainvälistä yhteisöä, joka tavalla tai toisella on pakotettu kantamaan näiden ongelmen kustannuksia. Olemmehan me mukana Afganistanissakin, jossa pohjimmaltaan on kyse taistelusta yhdestä luonnon rajallisesta resurssista eli öljystä.
Entäpä sitten talouslama. Se on historian ensimmäinen yhtä aikaa koko maailmaa koetteleva pula, josta selviäminen vaatii asiantuntijoiden mukaan useita vuosia. Elvytystoimien aiheuttama pieni nykäys ylöspäin ei vielä merkitse ratkaisua. Matti Putkonen, vastaapa mitä sitten tehdään, kun ei enää voida elää velaksi? Pelkäänpä, että kasvuun luottavasta politiikasta on vähitellen irtaannuttava ja luotava tilalle globaali kestävän kehityksen politiikka, joka perustuu globaaleihin monenkeskisiin sopimuksiin.
Nähdäkseni pulassa on kyse pysyvästä talouden liikahduksesta rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välillä. Pääoma on jo kauan pelannut globaalia kasinoa. Nyt kulutustavateollisuuden lisäksi myös investointitavarateollisuus siirtää tuotantoaan helvempien raaka-aineiden ja työvoimakustannuksien sekä avautuvien uusien markkinoiden äärelle. Se jättää meidät napapiirille kärvistelemään räntäsateeseen eikä taakseen vilkuile.
Politiikan haasteet ovat nyt sellaisia, että Jutta Urpilaisen ja puolueen johdon pitää keskittyä puolueen johtamiseen sellaiselle uralle, että voimme antaa panoksen Suomen, Euroopan ja koko maailman humaanin tulevaisuuden puolesta. Meillä ei ole varaa kaivaa maata Urpilaisen alta ja kuluttaa hänen voimiaan tyhjään sisäiseen jauhamiseen, joka ei tarjoa näköalaa nurkan takusta pidemmälle. Ammattiyhdistysliikkeelläkin olisi varmaan parempaakin tekemistä kuin puolueen hajottaminen tilanteessa, jossa kaikki voimat pitäisi koota sen sisäiseen ja ulkoiseen vahvistamiseen.
Jos vielä lopuksi saisin antaa pari neuvoa, jos sellaisia nyt huolitaan kaltaiseltani vasemmiston sisällä siksakkia liikkuneelta entiseltä aktiivilta.

Puolueen politiikkaan tarvitaan konkreettisuutta, jonka kansa tajuaa. Miten muuttaa ohjelmien kieli leiväksi ja perunaksi? Ei ehkä kuitenkaan tarvitse mennä niin pitkälle kuin Edgar Savisaar Viron kunnallisvaaleissa kun hän poseerasi köyhille jaettavien peruna- ja polttopuuvuorien vierellä. Kannatustahan hän kyllä sai. Siihen suuntaan kuitenkin. Näyttäkää se kohta agendalla, johon pitää tulla painetta ja sitä kyllä tulee, kun asia ymmärretään.

Toiseksi minua kiinnostaa kovasti mitä näillä Urpilaiselta lisää substanssiosaamista vaatineilla on meille tarjota. En ole havainnut ahkerasta Uutipäivä Demarin lukemisesta huolimatta, että konkretiaa olisi juuri vilautettukaan. Mitä substanssia sitten tarvitaan? Minusta olisi pantava Jacob Söderman ja Ilkka Taipale työryhmänä vetelemään takinhihastaan muutamia lakiehdotuksia esimerkiksi siitä, miten köyhien, vanjojen ja sairaiden asemaa voitaisiin kohentaa. Kysykääpä heiltä. Ja sitten vain töihin koko porukka.

'Tervehtien
hulluna vuonna 1968 puolueeseen liittynyt, siitä 1970 -luvulla eronnut ja 2000 -luvulla takaisin palannut jäsen
Riitta Lavikka
Luhalahden työväenyhdistys 103 v.

Ääsh..anteeksi jälleen kerran kirjoitusvirheet...älkää niistä huoliko;)

t.Anjuska