Nykyhallitus sai vuosi sitten valtuudet taata pankkien rahoitusta 50:llä miljardilla eurolla. Esitys meni läpi - mutta toistaiseksi pankit eivät ole käyttäneet tätä mahdollisuutta hyväkseen - eivätkä taida näillä näkymin heti käyttääkään. Sen sijaan, vakavaraisuuttaan ne ryhtyivät heti parantamaan mm. kieltäytymällä antamasta kunnille lainaa.

Kun sosialidemokraatit esittivät 8.12. 2008 vastalauseensa valtionvarainvaliokunnan valtiontakauksia koskevaan, hallituksen esitykseen esitettävään kannanottoon, todettiin että
"Olisikin ollut perusteltua, että hallitus olisi tuonut tässä yhteydessä myös muut rahoitusmarkkinoiden vakautta parantavat toimet yhtä aikaa eduskunnan käsiteltäväksi. Pankkien pääomittaminen ja ongelmapankkien hoito sekä takausta koskevat esitykset olisi pitänyt käsitellä yhdessä. Näin ollen koko kriisistä olisi voitu saada kokonaisvaltaisempi näkemys ja tehdä paremmat johtopäätökset tarvittavista toimista ja ehdoista."

Kaupungit ja kunnat, joiden merkitys hyvinvointipalvelujen tuottajana ja työllistäjänä on erittäin merkittävä, eivät saaneet tarvittavaa määrää toimintojensa rahoittamiseen, ei valtionapua eikä takauksia. Mitenkähän olisi käynyt, jos tuon päätöksen sanamuoto olisi suunnattu kuntiin, esimerkiksi seuraavasti:
"Edellä esitetyn perusteella valtiovarainvaliokunta ehdottaa,
että eduskunta antaa perustuslain 82 §:n 2 momentin mukaisesti suostumuksensa sille, että valtioneuvosto tai sen määräämillä tarkemmilla ehdoilla valtiovarainministeriö tai Valtiokonttori voi vastavakuuksia vaatimatta antaa omavelkaisen valtiontakauksen toimintakykyisen ja vakavaraisen suomalaisen kaupungin/kunnan taikka tällaisen julkisyhteisön liikkeeseen laskemien sijoitustodistusten tai laina-ajaltaan enintään viiden vuoden pituisten vakuudettomien joukkovelkakirjalainojen takaisinmaksamisen ja muiden ehtojen täyttämisen vakuudeksi. Takauksia saa olla voimassa yhteenlasketulta nimellisarvoltaan enintään 50 000 000 000 euron määräisten velkojen vakuutena.
----
Olisikohan lama mennyt tuollaisella päätöksellä enemmän tai vähemmän huomaamatta ohitse?

Hyvä Anjusa! Aloittaisin kommenttisi loppuosasta - Verdin musiikista; mm. oopperassa "Nabucco" orjien kuoro kertoo ihmisen vapaudenkaipuusta ja luovuttamattomasta oikeudesta itsensä toteuttamiseen - tässä ainutkertaisessa elämässä. Kunnillakin on tässä lisävisiointia kaipaava osansa.
Sitten kuntiin ja ja niiden merkitykseen hyvinvoinnin aikansaamisessa. Kuntien kuluista valtaosa menee palkkoihin, jotka hankitaan ja valtaosin kulutetaankin omalla työssäkäyntialueella. Kunnalla on oikeus periä veroja, nykyään lähes 20 prosenttia verotettavaksi katsotusta tulosta. Lisäksi maksetaan kiinteistöveroja ja muitakin palveluiden tuotosta syntyneitä maksuja. Nämä taloudelliset resurssit pyörivät omalla talousalueella myös yksityisten palveluntuottajien kassojen kautta. Pääomasta pitää uusintaa se osa, joka menee kulutuksena alueen ulkopuolelle palvelusten tai ostettujen tavaroiden muodossa. Yritystoiminnan tehtävänä olisi täyttää näin syntyvää vajetta ja jos mahdollista, yrittää vähän lisätäkin oman alueen pääomavarantoa.

Julkisten palvelujen määrän ja laadun kasvattaminen on aito yhteisen säästämisen - siis voimavarojen kartuttamisen - projekti, joka generoi suoraan omalla toiminnallaan hyvinvointia. Se on hallinnoltaan avointa, jonka päätarkoitus ei ole voiton vaan palvelusten tuottaminen. Kunnalliset palvelut kasvaessaankin pysyvät aina paikkakunnalla ja niistä hyötyvät osasuorittajina myös osaavat ja rehellisin periaattein toimivat yritykset.
Asiat siis voisivat olla toisinkin, jos rahoituspohja olisi oikein rakennettu. Vertailuni tuohon uskomattomaan pankkitukeen ja sen vaihtoehtoiseen muotoon, kuntien ja julkisyhteisöjen rasurssitarpeen tyydyttämiseen on periaatteellisen valinnan tie pitää hyvinvointia ja vakautta yllä. Pankkituki näyttää edelleenkin valuvan spekulointiin omien suljettujen kauppakamareidensa ja sääntöjä vailla olevan globalisaation kautta.
I have a dream...

Joulua sävyttää tänä vuonna uusi lumi ja sen puhdas valkeus. Tuolla blogien puolella Jan Rossi on kiinnittänyt huomiota siihen, että puolueiden vaalirahoitusskandaalia ollaan lakaisemassa lautakasojen ja kyllästyneiden ilmeiden saattelemien kommenttien alle. Mitään todellista muutosta ei tuo valtava keskustelu saanut aikaan - ahneet poliittiset pöytätavat taitavat jatkua edelleenkin. Siksi vastasinkin Jan Rossin kirjoitukseen pääpiirteissään seuraavasti:

"Olen Jan Rossin kanssa samaa mieltä. Hallituksen pääpuolueet Kokoomus, Keskusta ja RKP huolehtivat Tarastin työryhmän selvityksen jälkeen siitä, että määrällisiä kattoja ei maasuttamiselle aseteta; yritysten ja varta vasten perustettujen yhteisöjen tehtävänä on ilmeisesti edelleenkin puolestaan huolehtia siitä, että laatua ja valikoimaa paapomisessa piisaa.

Minä odotan kunnallisten elinten ja työyhteisöjen yhteistoimintaelinten nousua vaatimaan avoimuutta yritysten yhteiskuntasuhteisiin. Ei pidä enää sallia hyväveli-pohjaista suhmurointia! Ei pidä ryhtyä yhteistoimintaan yhteiskuntasuhdettaan pimittävien yritysten ja yhteisöjen kanssa! Yhteistoiminnalle pitää asettaa eettisiä laatuvaatimuksia!
Kysymys on vain ja ainoastaan rehellisyydestä ja avoimuudesta, sellaisen tietoisuuden kehittämisestä, joka voi taata rauhaa päälle maan!
Asiat voisivat siis todella olla toisinkin...

Nimimerkki Kavo ihmettelee kovasti sitä miksi edustajiksi kelpaavat aivan kelvottomat valehtelijat. Kritiikki saattaa olla aivan paikallaan - mutta millä tavalla voitaisiin valita edustajiksi vain varmasti rehellisiä kansalaisia?

Merijärven kunta väittää kotisivujensa mukaan olevansa maan rehellisin kunta - löytyisiköhän laatuvaatimukset täyttävät ehdokkaat sieltä? Mitenkähän sinne on valikoitunut tällainen maan tavoista poikkeava joukko? Kuinka siellä edustajat valitaan?