Suomalainen asuntolainan maksaja, tavallinen veronmaksaja, on kohteena
hallituksen miettiessä keinoja poistaa asuntolainan korkojen vähennysmahdollisuutta.
Kenenkäs muun kuin tavallisen palkansaajan hyvinvointia näin leikataan,
ei murusta, vaan oikein isännän siivu markkinavoimien voileivän päälle.
Sama suunnitelma väijyy muitakin palkansaajan olemattomia verotusetuuksia.

Mielestäni tavallisen ihmisen asumisen helpottaminen tulisi
toteuttaa esim. niin, että vuokralla asuvan tulisi voida
vähentää verotuksessa osuus vuokrakulustaan, vaikkapa sen, mitä pääomatuloa verotetaan.
Kajoamatta nykymalliin.
Näin palkansaajan ostovoima paranisi, tyytyväisyys ja hyvinvointi lisääntyisivät samassa mitassa.
Uskon ettei porvarinkaan rikastuminen näin kovasti hidastuisi.

Palkansaajan jo ennestään olemattomien etujen poistaminen saa tavallisen ihmisen
hätääntymään niin ettei hän kykene huomaamaan mihin näin vapautuvat varat
oitis suuntautuvat. Vastaus tulee tässä: Irtilaskettu verovara käytetään
mm. maataloustukien lisäykseen, sillä näitä tukia koskevaa lainsäädäntöä riittää
kansallisen tuen sekä euroalueen tukien muodossa niin paljon ettei urbaani
kykene käsittämään.
Esimerkkinä taannoisessa aamutv:n haastattelussa Sirkka-Liisa Anttila puolustautui
eläinaktivisteja vastaan todistamalla etteivät siat voi voida huonosti koska
sikalojen ja navettojen uudis- ja korjausrakentamiseen on olemassa hyvä tukiohjelma.
Tarkoitukseen voi saada 75 % tukea valtion kansallisesta tukiohjelmasta, ja että
tätä tukea on haettu oikein hyvin.
Jumankauta. Valtio ( eli sinä ja minä ) maksaa ometan kolme seinää ja maataloustuottaja
itse kokonaisen yhden seinän.
Ellen olisi tätä kuullut itse ministerin suusta en olisi asiaa uskonut. nyt on pakko uskoa.

Palkansaaja on valittu tahtomattaan Kehittyvien maatalouksien Suomen sponsoriksi, vaan
ilman mielipide tai puheoikeutta asiassa. Raha kelpaa kunhan maksaja pitää turpansa kiinni.

Palkansaajan köyhyysloukuttaminen on saatava loppumaan. Ellei näin tapahdu, koituu
asia tappioksi myös porvarille, sillä mikäli kansa on totaalisen p.a. ei ole enää
asiakkaita markkinavoimien kulutuksen ylläpitäjäksi.
Yhteuiskuntatalouden kiertokulkukaavio alkaa yskähdellä.

Työtön kykenee kuluttamaan ainoastaan sosiaaliluukun saranoita.
Entä miten pitkään sosiaalietuutta jaetaan taloudessa, jossa ei
synny tuloa , jossa ainoa järkkymätön asia ja kivijalka on Maatalouden Tuki.

Tässä tilanteessa duunarin ei pidä käpertyä siilipuolustukseen, vaan ryhtyä tekemään työtä
olotilansa parantamiseksi sekä näkemään ympärillään sitä todellisuutta,
jonka megalomaaninen mittakaava voidaan rinnastaa verokertymien mustaksi aukoksi.

Seppo Numminen
Rauma