juu, ja vinkkinä sinne ay-järjestöpuolelle. Aikanaan kun itse olin nuori ja aktiivinen ja näitä ay-osastoissa tuli sitten oltua useampikin vuosi. Paras tapa saada porukka on saada järjestäytymään, on se että, jäsenet itse pitäävät tuosta huolen. Uusi työntekijä kun sinne työhön tulee...ei sitten oteta kahviporukkaan mukaan ellei liity Liitton..muuten toimi käytännössä erittäin hyvin. Meillä kun oli naisvaltainen työpaikka. Niin tuo järjestäytymyisprosentti oli sitten aina täysi 100%;)) Kuka ei haluaisi olla porukassa? Yksin oli kurjaa. Eipä tarvinut itse luottamusmiehenä kun olin koskaan siitä huolehtia, naiset pitivät itse tuosta huolen;)) Yhteishenki vaan oli sellainen että, kaikki samassa rintamassa. Tuo ei siitä ole muuttunut mihinkään. Aika vain on. Helppoa oli minunkin toimia, kun tiesin porukan seisovan takanani. Lämmöllä vieläkin näitä rohkeita suomalaisia naisia muistan.

Kokouksiin iloa ja elämää

Ei kannata valitella, että kokouksissa on tylsää. Otetaan mieluummin positiivinen asenne ja ollaan iloisia, että on osastoja, joissa kokouksia järjestetään. Kysymys 'Miten tuoda iloa ja elämää kokouksiin?' ratkeaa toista kautta. Kiitetään ensiksi niitä ihmisiä, jotka ovat jaksaneet pitää toimintaa yllä ja kestää silloinkin kun on ollut tylsää. He ovat tehneet arvokkaan työn ylläpitäessään puolueen perusrakennetta ja ottaneet tehtäviä hoitaakseen niiden uuvuttavasta rutiinista huolimatta.
Selvää on, että toiminnan olisi laajennuttava uusien ikäluokkien piiriin. Näin tapahtuu vain, jos toiminta koetaan kiinnostavaksi. Itseäni sykähdytti äsken se, että opiskelijamaailmassa yliopistojen vaaleissa vihervasemmistolaiset saivat vaalivoiittoja ainakin Tampereella ja Jyväskylässä. Olisiko tämä merkki siitä, että oikeiston tarjoama makean elämän illuusio runsaine viihdetarjontoineen ei tässä taloudellisen taantuman sävyttämässä yhteiskunnallisessa tilanteessa enää kanna yhtä hyvin. Ehkä nuorissa on virinnyt halu päästä kiinni syvemmälle yhteiskunnallisiin asioihin.
Tarvitaan viisautta, että tätä vielä hentoa aktiivisuuden itua osataan hoitaa niin että se pääsee versomaan muuhunkin puolue-elämään.
Tampereella on käynnistetty maanantai-iltaisin toimiva kulttuurikuppila, jossa ovat vierailleet tavalla tai toisella ajankohtaisita teemosita puhuvat puolueen asiantuntijat. Ensi maanantaina Teatterikulman kuppilassa vierailee Jakob Söderman, jonka teräviä heittoja eduskunnan kyselytunnilla olen suurella ilolla seurannut. On hienoa, että meidän 1960- ja 1970-lukulaisten joukosta löytyy hänen kaltaisiaan huippuasiantuntijoita, joilla on kipinä tallella.
Kulttuurikuppilan toiminta on vielä alullaan, mutta se on kiinnostava avaus suuntaan, johon mielestäni pitää edetä. Erilaisten ajatusten pitää kohdata vapaassa keskustelussa ja synnyttää uusia kiinnostavia ideoita siitä, miten yhteiskunnan ratasta saataisiin kääntymään vasemmalle päin. Ne sitten vetävät puoleensa entisiä ja uusia aktiiveja. Tällaisista aivoriihistä aktivisuus valuu sitten puolueosastoihinkin.

näin toivoo
Riitta Lavikka
Luhalahden työväenyhdistys