Erilaisissa kansalaisjärjestöissä, niin myös omassa puolueessamme on jäsenten sitoutuminen selvästi höllentynyt viimeisten vuosien aikana. Enää ei olla valmiita sitoutumaan niin pysyvästi järjestöihin tai puolueisiin kuin aiemmin. Olisiko mahdollista kehittää löyhempi tapa tulla puolueeseen kuin perinteinen jäsenyys on?

Vuonna 1993 pidetyissä puolueen esivaalissa SDP antoi muillekin, kuin puolueen jäsenille mahdollisuuden vaikuttaa puolueen presidenttiehdokkaan valintaan. Valituksi tuli Martti Ahtisaari vaikka Kalevi Sorsa oli saanutkin puolueen jäsenten äänten enemmistön. Kansa oli puhunut. Harkinnan jälkeen päätettiin tämä vaikuttamiskanava sulkea puolueen jäsenistön ulkopuolella olevilta. Tästä kokemuksesta huolimatta ehdottaisin, että miettisimme uudestaan mitä hyötyjä voisi olla avaamalla puolueen päätöksentekoon osallistuminen myös varsinaisten jäsenten ulkopuolella oleville.

Järjestelmä esim. eduskuntavaalien ehdokkaita valittaessa voisi olla seuraava: Puolueosasto ja niiden jäsenet asettavat ehdokkaat jäsenäänestykseen samoin kuin nytkin. Äänestykseen ehdokaslistalle valittavista ehdokkaista voisi osallistua myös ns. rekisteröidyt kannattajat. Rekisteröityminen voisi maksaa vaikka muutaman euron jolla tämä kannattaja saisi äänestysmateriaalin ja pääsisi äänestämään. Myös rekisteröinnistä yms. aiheutuneet kulut tulisivat peitettyä.

Pelkona tietysti on että valituksi tulee väärät ehdokkaat. Voihan rekisteröidyksi kannattajaksi ilmoittautuva olla vaikka kilpailevan puolueen jäsen. Kysyä voi tietysti myös toisin päin. Tietääkö meidän jäsenistömme muita lajitovereitamme paremmin sen, ketkä ehdokkaistamme olisivat varsissa eduskuntavaaleissa niitä todellisia ”ääniharavia”? Piirihallituksilla on nytkin mahdollisuus valita ehdokkaiksi muita kuin jäsenäänestyksessä eniten ääniä saaneet. Listallehan tulee jopa ehdokkaita jotka eivät osallistuneet edes jäsenäänestykseen. Tämä siksi, että ehdokaslistan tulee olla kattava niin alueellisesti kun myös sukupuolten, eri ammattiryhmien jne. osalta. Näin on oltava myös jatkossa.

Entä sitten järjestelmän hyvät puolet. Puolue saisi rekisterin näistä ns. rekisteröidyistä kannattajista. Rekisteröidyttäessä he sitoutuvat siihen että puolue saa lähettää heille materiaalia. Heille voisi toimittaa myös muuta informaatiota kuin vaaliaineiston. Kenties he joskus liittyisivät jopa puolueen jäseneksi. Ainakin he saisivat muutakin tietoa kuin sitä, jonka sisältöön emme juuri pysty vaikuttamaan.

Terve taas Da Verde,
hyvin sopii tuo Clemenceaun aforismi, tavallaan, meidän nykydemareiden kuvaan., vieläkin.
Paitsi: Kyllä siitä jo nykyään sopii vaikka puhua. Tarkoitus pyhittää keinot. Meillä voisi olla juuri nyt taktinen sauma iskeä, ainakin imagomielessä mutta missä ovat iskijät?
Joensuun ajan kiivas odottaminen ei suinkaan tarkoita sitä että pantaisiin pillit vähäksi aikaan pussiin. Ja - hyssytellään. Tai pahempaa: Ryhdytään ihan tosissaan ajattelemaan lammasmaisesti!

Tämän pikkujutun naputtelu johtuikin täydellisestä kyllästymisestä supisuoimalaiseen lammasmaisuuteen.
Josta kirkkainpana osoituksena Hesareiden tekemä pika-gallup jossa kysyttiin mielipiteitä lakko-oikuden rajoittamisesta - näin rahtariseisauksen ensi hetkien jälkeen.
Tulos löytyy lehden nettiversion etusivulta - ja on kaikessa kolkkoudessaan karmeata katseltavaa - melkein fifty fifty! "Juu, että rajoitetaan noita kauheita lakkoja vaan."

Tällaista jälkeä länsimainen demari katsoo melkein jo itkua vääntäen. Toisin sanoen: Palacen porukan taidokas itkunsekainen mediapommitus on uponnut kansan syviin riviin kuin tulikuuma veitsi ruisleivän vieressä odottavaan voikakkuun.
Taas kerran siis kannatti. Mediapommitus tässäkin asiassa on demokraattista manipulointia parhaimmillaan - ja kuka retkuun menee, itsepähän sitten kärsii.

Minä olen väsynnyt - ja sanaton. Koska maan talous on näiden tietojen mukaan niinkin vientiriippuvaista, kuinka suuri olisi kustannustekijä jos tätä viennin kannalta ratkaisevassa asemassa olevaa todellista erikoisduunariryhmää lähestyttäisiin edes puoliväliin saakka? Verrattuna niihin kauheisiin menetyksiin joista nyt kärsitään per päivä.

Takaraivossa kun piileskelevät esimerkiksi menneiden aikojen Sonerasotkut. Jotka herrahisseissä hyssyteltiin sujuvasti maton alle - mutta jollei muisti täysin petä, meni siinäkin yhdessä humauksessa muutama satanen. Milleissä, meinaan.
Kaiken pitäisi olla suhteellista - mutta kuitenkin: Vilpittömät onnittelut porvareiden aina täydessä terässä olevalle, huippuunsa viritetylle mediakoneistolle. Joka aina iskee kun tarve vaatii.
Tämä on poliittista kuorosotaa.
Tätä koneistoa kaipaisi myöskin demokraattinen vasemmisto - ja kipeästi kaipaisikin. Koskahan sellainen pystytään rakentamaan?

Päätteksi tosin voi todeta senkin - että ei tässä Euroopan Unionin jäsenmaassa lakko-oikeuksiin tulla kajoamaan. Ei todellakaan.

En itse näe muuta vaihtoa kuin sen. Että, aktiivisesti itse kerromme miten asiat ovat meidän mielestämme tuolla nettikeskustelussa, ja sitä kautta saamme näitä ns. vääriä ja ihmeellisiä kuvia oijotuksi. Vain vuorovaikuttamalla itse henkilötasolla käyden tuota keskustelua. Entisenä ay-aktivistina tämän lakon aikana niin tein minäkin. Itseäni yllätti tämä kuinka huonosti ihmiset oikeasti tiesivät edes tuosta mitä siellä satamassa tapahtuu...siis itse tästä ahtaajien työstä...Rekka-kuskien ammatti tiedettiin, mutta ei esim. sitä että, satamissa 90% tästä liikenteestä tapahtuu nykyisin konttiliikeenteenä sielläkuin hurjimmat kommentit olivat tätä luokkaa että, koko ahtaajia ei tarvita lainkaan;)) tai heidän ammattikuntaansa..... Ja tämä keskustelu suomalaista talouspolitiikasta ja työmarkkinasopimisesta jatkuu edelleen....selväksi myös tottakai olen aina tehnyt oman puoluekantani;)

Ei mielestäni ole oikotietä...vaikka tuo Heikki Virkkusen ajatus kyllä aika mielenkiintoinen olikin;))mutta...en nyt ihan kuitenkaan lämmennyt...jotenkin jäi sellainen vähän koskiskelemisen maku...ja sellainen kunhan vain näitä ääniä tulsi tarpeeksi...

tsau:Anjusa

Jutalle voimia jaksaa,kaiken tämän sotkun seassa,lycca till.