EK:n työmarkkinajohta kirjoittaa sunnuntain HS, että palkkaneuvottelut syventää talouskriisiä. Kysymys; onko Suomessa yrittäjyyden menestys ja sitä kautta työpaikkojen varmistaminen kiinni rivimiehen palkankorotuksesta?

Kauppaoppilaitoksessa opiskellessa sain kyllä ihan eri käsityksen. Minä pidän itsestään selvänä, että yrityksen menestyksen takaa tarjottavan tuotteen tai palvelun laatu, kysyntä ja sen markkinointi. Keski- ja pientuloisten palkkakustannukset tietysti vaikuttavat, mutta kyllä vaikuttaa moni muukin suuri ja ehkä tarpeettomampi menoerä yrityksessä.

Kuvitellaanko täällä, että yrityksen menestys ja arvostus taataan, ja siten luodaan työpaikkoja, kun on kovapalkkaiset johtajat, isot autot ja toimistot ja maksetaan pikavoittoja osinkoina? Ei ole pitkäkestoista yrittäjyyttä, mutta lieneekö se edes omistajien tarkoitus?

Olisiko mahdoton ajatus edistää yritystä maltillisilla kokonaiskuluilla, pitkäjänteisellä toimintasuunnittelulla, jossa ei joka vuosi tarvitse olla miljoonien tuottavuuden saavuttaminen, vaan kehittyvä, työvoimaa arvostava ja pinnalla pysyvä yritys?

Voisihan asiakas jopa kuvitella sijoittaneensa suurimman osan rahoistansa ostamaansa eikä johtoportaan miljonääri-elämäntason ylläpitämiseen, yrityksen luksusajoneuvoihin ja tarpeettoman suurien ja uusien toimistotilojen kustannuksiin. Nämä edellä mainitut asiat eivät päde läheskään kaikkiin yrityksiin, mutta vastaavia löytynee varmasti niiden riveistä, jotka uhkaavat lopettaa toimintansa ja lakkauttavansa tuotanto- tai toimipisteitä, lomauttavansa työntekijöitä, kun duunareiden palkkaneuvottelut tulevat eteen lähiaikoina.

Ei aina voi voittaa ja ahneella on ”likainen” loppu, nämä voisivat yrityksen omistajat muistaa. Miksi ei yrityksen tuottoja hyviltä vuosilta voi osittain säästää huonojen aikojen varalle, niinhän pankit kehottavat asiakkaitansa tekemään?

Osakkeenomistajat päättävät, sanovat monet nyt. Onko omistajan parempi maksaa tuottavasta, pitkäkestoisesta toiminnasta maltillisella tuotolla vai näkyvästä ja näyttävästä yrityksestä?

Pieni- ja keskituloisten ostovoima heikentyy huomattavasti 2010 kunnallisveron, alv:n, vesimaksujen, kiinteistöveron ja elintarvikeveron, mainitakseen muutaman, korotusten ansiosta. Metallialan työntekijänä minulla on kunnia olla ensimmäisien, faktisesti tiedossa olevan, ostovoimansa alentuneen joukossa. Kiitos tästä kuuluu suurin osin Metallityöväen liitolle, ei kuulosta nimenmukaiselta liitolta.

Tällainen kehitys ei varmasti paranna ostovoimaani, joten siitä se oravanpyörä alkaa pyörimään, eikä maamme taantumaa korjattu ainakaan meidän ammattiliittomme maltillisella palkankorotussopimuksilla, päinvastoin. Milläs sitä nyt ostetaan kun jää entistkäin vähemmän käyttövaraa palkasta?