Lentäjien lakko on siis loppunut, jonka johdosta pari-kolme kommenttia:
1) Työtaistelun aikana iltapäivälehdet ryhtyivät nujertamaan lakkolaisten työtaistelumoraalia arvostelemalla lentäjien liian hyviä palvelusuhteen ehtoja ja palkkoja. Jos eettisenä rajana pidetään sitä, että paras palkka ei saa olla neljää kertaa enempää kuin mitä alimmassa palkkaryhmässä maksetaan, luulisin lentäjien palkkojen tässä vaativassa ja vastuunalaisessa työssä sopivan tämän koodin puitteisiin. Paljonkohan enemmän ja kenelle maksetaan Finnairin hallintojohdossa kuukaudessa?
2) Työnantaja ei näytä antaneen periksi ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevassa kysymyksessä. Lentäjät joutuivat suostumaan siihen, että konsernin jossakin osassa saadaan käyttää ulkopuolista työvoimaa ja erilaisilla palvelusuhteen ehdoilla. Saatiin siis aikataulu- mutta ei laadullisia myönnytyksiä. Tämä tietää saman taistelun nousemista pintaan uudestaan parin vuoden päästä.
3) Aikanaan työnantaja otti käyttöön ns. yleissitovuusperiaatteen, mikä merkitsi ammatillisesti järjestäytyneiden neuvottelemien palvelusuhteen ehtojen soveltamista myös järjestäytymättömään työvoimaan. Tarkoituksena oli rapauttaa ammatillisesti järjestäytyneiden toimintamoraalia. Kun ammattiyhdistysliike epävarmuuksista huolimatta ryhtyi sitten puolustamaan yleissitovuuden periaatetta, pyrkii työnantajapuoli nyt luopumaan Finnairin tapaan tästä yleissitovuuden periaatteesta konsernin sisällä.
3) Esimerkiksi Rakennusliitossa lienee aika paljon kokemusta siitä, että yleisitovuudella on juridista merkitystä, jos erilaisiin palkkaehtoihin pakotettu järjestäytyy ja vaatii aktiivisesti neuvoteltujen työsuhteen ehtojen noudattamista. Mikähän lienee tilanne Finnairin yritysryppään sisällä?