Uutispäivä Demarissa 19.11.2009 oli lyhyt artikkeli demareiden keskusteluillasta Turussa. Puheenaiheena olivat SDP:n arvot ja ideologia. Artikkelin mukaan puheeksi nousivat myös yksilöllisyys ja vapaus, mikä on mielestäni hyvä asia.

Puhuttaessa yksilöllisyydestä ja yksilön vapaudesta on kuitenkin sellainen vaara, että mukaan peliin astuvat itsekkyys ja ahneus, joskus ihan huomaamattakin. Esim. yritysjohtajien ylisuuret optiot ja osakkeenomistajien lähes verottomat jättiosingot ovat selkeitä esimerkkejä tästä, mutta kyllä tämä sama itsekkyys valitettavasti näkyy pienemmässäkin mittakaavassa, joskus ihan "tavallisenkin" ihmisen elämässä, hänen itsensä pystymättä sitä objektiivisesti havaitsemaan.

Ihmisen alitajuiset vietit, joista itsekkyyskin yleensä kumpuaa, mm. itsesäilytysvaisto, ovat monella tapaa mukana nykypäivänkin ihmisen elämässä, vaikka oikeaa hengenvaaraa tms. uhkaa ei olisikaan. Tätä "modernia henkiinjäämiskamppailua" käydään etenkin nykyisenlaisessa yhteiskunnassa, missä eriarvoisuus ja tuloerot kasvavat jatkuvasti.

Tämä "henkiinjäämiskamppailu" näkyy mielestäni yhteiskunnan hyväosaisilla taisteluna sellaisesta aineellisesta hyvästä, joka tuo heille sisäisen turvallisuuden tunteen. Ja toisaalta esim. pörssikurssien ja korkojen liialliset vaihtelut, oman yrityksen kannattavuuden heikentyminen tai konkurssi, joskus jopa työväestön ja köyhien itselleen vaatimat etuudet voivat tuoda heille alitajuisen tunteen uhasta eli siitä, että ollaan menettämässä koko elämän ja turvallisuuden perusta, ikäänkuin hengissä selviytyminen olisi vaarassa. Tämä tiedostamaton tunne ohjaa heidän käyttäytymistään ja tekojaan, vaikka se ei puheen tai ajatusten tasolla tulisikaan esille. Joskus tämä voi siis näkyä niin, että puheet/lupaukset ja teot ovat vahvassa ristiriidassa keskenään. Joskus taas puheet ja teot vastaavat toisiaan, mutta mallit niihin sekä heidän käyttäytymisensä ja tavoitteensa ovat jo lapsena opittuja ja siten niin syvälle juurtuneita, ikäänkuin elämäntapa, että he eivät itse ymmärrä niiden olevan itsekkäitä.

En ole psykologi, mutta "maalaisjärkenikin" kertoo, että lapsena vaille rakkautta ja huomiota jääneet useimmiten tavoittelevat ylenmääräistä materiaalista ja taloudellista turvallisuutta. Toki lapsena tai aikuisena koettu ruoan ja rahan puutekin voi, ja sen pitäisikin ajaa ihmisen taistelemaan taloudellisesta turvallisuudestaan, mutta silloin motiivit ovat selkeämmin itsekin tunnistettavissa ja paremmin perusteltavissa kuin em. alitajuisten motiivien ajama etuuksien kahmiminen. Köyhien eloonjäämiskamppailu voi oikeastikin olla taistelua hengissä selviämisestä.

Kaikki edellä kirjoittamani asiat ja muutkin ajatukseni ovat johtaneet minut siihen toiveeseen, että kun demareina puhumme yksilön oikeudesta yksilöllisyyteen ja vapauteen, olisi lähdettävä siitä, että on kyse terveestä yksilöllisyydestä ja vapaudesta. Tästä johtuen pidänkin tärkeimpinä yksilön oikeuksina seuraavia asioita:

1) oikeus tavoitella sellaista henkistä ja aineellista elintasoa, että voi muita riistämättä "tulla omillaan toimeen"
2) oikeus puolustautua hyväksikäyttöä ja epäoikeudenmukaisuutta kohtaan
3) oikeus ja vapaus ilmaista itseään sekä puheilla että teoilla, kunhan ei ole kyse rikollisesta tai muuten moraalittomasta toiminnasta.

Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että nämä oikeudet ovat ylipäänsä olemassa.

Em. tavoitteet eivät ole itsekkyyttä tai ahneutta, vaan tervettä itsestään ja lähimmäisistään huolen pitämistä.

Ja kun joku on sairas tai muuten puolustuskyvytön ja yksin, on meillä oltava olemassa (lähi)yhteisön ja yhteiskunnan takaama sosiaalinen, oikeudellinen ja taloudellinen tuki hänen puolustamisekseen. Heikkojen puolustaminen onkin mielestäni edelleen yksi tärkeimmistä sosialidemokratian arvoista.

Tatista? Kyllä minä tikkaan tatilaisiakin - suurin osa taitaa kuitenkin olla lantelta? Kyllä riitutkin keskustelurentiksi kelpaavat, tottakai!

Anjusa! Miten olisi stadilainen "Flashmob"?

Yksilöllisyyteen ja vapauteen kaiketi kuuluu, että voi olla henkisesti kotoisin mistä hyvänsä, mutta käytännössä elää jollakin toisella paikkakunnalla - aika useat pääkaupunkiseudulla. Katainen on Siilinjärvellä henkisesti, vaikka asuukin Espoossa - tai sitten se on päinvastoin. Väyrynen eleli henkisessä jalasmökissään Keminmaalla, mutta asunto taitaa vieläkin olla Helsingin Pohjoisrannassa. Lehtomäki, ymäristöministerimme on juuriltaan Kuhmossa mutta on juuri nyt muuttamassa pääkaupunkiseudulle. Nähtäväksi jää, mistä konkreettinen pyrkimys sitten eduskuntaan tulee tapahtumaan - tässä suhteessahan ihminen ei ole varsinaisesti mistään kotoisin!

Minä satun diggaamaan Merijärven kuntaa siitä yksinkertaisesta syystä, että se vannoo nettisivuillaan olevansa Suomen rehellisin kunta! Merijärveläisille tiedoksi, että itsensä aateloiminen asettaa tavallista suurempia velvoitteita; sormi joka osoittaa kuuta - sattaakin olla vain pelkkä sormi eikä kuu!

Minä annan stadilaisuudelle ja sen kotiseuturakkautta henkiville kaupunginosille suuren arvon; Helsingissä ei ollakaan helsinkiläisiä, vaan stadilaisia ja sen mukana Mosasta, Fastikasta, Hertsikasta, Roihiksesta, Kondiksesta tai Tölikasta - no, Krunikkaakaan unohtamatta! Harva Stadin kundeista ja friiduista steisin kulmilla bunkkaakaan.
Minäkin olen kokenut muutaman kerran kivoja fiiliksiä Stadissa; erityisesti tulee mieleen loppukesän lenseä tunnelma Pihlajasaaressa, keskustan kartsoilla, lähiön puistossa, metron mukavassa meiningissä... Lyhyesti, maan pääkaupungilla on suurenmoiset edellytykset olla omalaatuisensa merellinen pääkaupunki - designpääkaupunki sijaintinsakin puolesta.

Niin, teemanahan oli yksilöllisyys ja vapaus! Maailma on välillä aika kurjaa, mutta kaikesta huolimatta kaiken keskellä pilkahtelee vielä yksilöllisiä piirteitä ja vapauttakin. Pitäisikin organisoida näitä arvoja symbolisoiva "Flashmob"(Käy vilkaisemassa esimerkkejä YouTubessa!), Millainenhan se voisi olla?

Valitettavasti yksilöllisyys ja vapaus ei ole vain sosialidemokraattien omaisuutta. Yksilöllisyyden ymmärtämiseen tarvitaan valtavasti työtä. Jokainen ihminen on tietyn geeniperimän ja elämänkokemusten muovaamia. En pidä siitä, jos minun yksilöllisyyteni kyseenalaistetaan jonkin väärinkäsityksen vuoksi. Vapaus on toinen hankala asia. Oletko vapaa, jos annat toisten päättää asioita puolestasi? Oletko esimerkiksi valmis surmaamaan toisen ihmisen sotatilanteessa? Tuhoat toisen yksilön ja hänen vapauden vaikka et välttämättä näin haluaisi tehdä. Jos yksilöllisyys olisi totta, emme tarvitsisi valtion väkivaltakoneistoa. Yksilöitä ei tarvitse hallita, jos ihminen ymmärtää myös toisen yksilöllisyyden. Olet vapaa, jos uskallat olla oma itsesi. Oman itsen rakentaminen alkaa syntymästä ja jatkuu läpi elämän. Minä olen läpeensä vapaa yksilö. Valtion toiminta ei estä minua ilmaisemasta itseäni, koska olen luonut tietoisuuteeni edes jonkinlaisen eettisen rakennelman. Minä kunnioitan filosofisia ihmisiä, joiden aistit ovat jossain vaiheessa auenneet ja tämä henkilö toteuttaa itseään vapautuneesti yksilönä ilman muiden manipulaatiolle altistumista.

Kaksi näkökohtaa yksilöllisyyden ja vapauden teemaan.

Ensimmäinen koskee Anjusan esittämää haukkumista ja mobbaamista nimimerkin suojissa täällä nettimaailmassa. Siinä on kysymys äärimmäisen vakavasta asiasta, sillä - varsinkin poliittisesti,rasistisesti tai uskonnollisesti käytettynä - se voi muuttua konkreettisesti tuhoisaksi voimaksi. Luulen, että aidot vakavamieliset konservatiivit Kokoomuksessa ovat kauhistuneita siitä, miten heidän mandaatillaan haukutaan, pilkataan ja sorretaan kansaa, joka yrittää sanoa sanasen yhdenvertaisuuden ja yhteisen hyvinvoinnin puolesta.

Kokoomus saa syyttää itseäänkin siitä, että se tässä samassa hengessä rupesi omimaan työväenliikkeen tunnuksia ja teemoja vääntäen niitä täysin vanhan arvoperinteen vastaiseksi. Esimerkki: sain arpajaisissa voittona punaisen t-paidan, jonka rintamuksessa oli "TOIVO"-logo; siinä ilmapallo kannatteli ilmassa kissaa. Tämä lähinnä eläinrääkkäyksen mieleentuova symboliikan käyttö on mielestäni esimerkki mobbaavasta eikä asiallisesta suhtautumisesta kansalaisten perusoikeuksiin. Kun nyt talvisotaakin muistellaan, niin kannataa muistaa myös 1930-luvun mobbaava ilmapiiri, jossa kansallissosialistit laittoivat työn arvostusta koskevia sanontoja keskitysleirien porttien päälle samalla kun ihmisiä rääkättiin kuoliaiksi. Ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia kunnioittamaton yksilöllisyys johtaa tuhosuuntaiseen kierteseen myös tällaiseen sortuvan kohdalla. Olen kirjoittanut tästä tämän lehden blogiosastossa otsikolla "Kalevalainen kirous" ja lisäksi monessa muussaq kirjoituksessani, joita löydät avainsa mobbaaminen avulla.

Toinen näkökohta liittyy kansanvaltaisia arvoja kunnioittavan ja niiden hengessä elävän mahdollisuuksiin kehittää vaikuttavia keinoja arvojensa ja oikeuksiensa puolustamiseen. Aikamme ihminen, sisukas suomalainenkin on tässä suhteessa lannistettu suukuolleeksi, mielenterveytensä säilyttämiskyvyn rajoilla kamppailevaksi, vain näennäisesti itsenäiseksi objektiksi, toimenpiteiden kohteeksi. Tämän saavat kokea erityisesti ne, jotka joutuvat globaalin kilpailun pyörteissä kilpailutalouden ruhjomiksi. Kirjoitin tänään blogissani tässä lehdessä tästä teemasta otsikolla "Sota ilman väkivaltaa", jossa viittaan intialaisen Mahatma Gandhin noudattamaan Satyagraha-periaatteeseen ja sen mukaiseen toimintaan. On perusteltua syytä olettaa, että kansalaistottelemattomuus ja muut muodot - sitkeät työtaistelut yhtenä niistä - tulevat nousemaan uudelleen käyttöön historian roskatynnyreistä.

Tähän kykenevät kuitenkin vain ne, jotka ovat kyllin voimakaita visioimaan ihmisarvoisia, tietä tulevaisuuteen viitoittavia vaihtoehtoja - ja harjoittamaan valitsemaansa linjaa elämäntapana.

Hassua että vasemmiston/sdp:n piirissä puhutaan yksilöllisyydestä ja vapaudesta. Nehän ovat oikeiston arvoja ne.

Vasemmiston arvoja ainakin omassa mielessä kun ovat enemmän yhteisöllisyys, läheisyyden tunne toisiin (eikä yksilöllisyys ja erilaisuus) ja toisten huomioiminen ja välittäminen eikä ympäripyörä "vapaus", kuten yhdysvalloissa on yksi suurin arvo tämä vapaus esimerkiksi olla välittämättä, vapaus tehdä niinkuin itseä huvittaa.

Korneja ovat nykyään SDP:n ajatukset.

Missä ovat ne selkeät linjavedot SDP:llä vai onko tarkoitus sulautua yhteen Kokoomuksen kanssa? Hassua oppositiopolitiikkaa, sitähän hallitus tällä hetkelläkin tarjoaa, joten miksi äänestää SDP:tä?

Ai, niin tuohon vielä lisäys sen verran. Yksilö muodostaa Yhteiskunnan. Jos, yksilö jää ilman perustuslaillisia oikeuksiaan ei sellainen Yhteiskunta hyvin toimi...Eli ei pitäisi olla mitään ristiriitaa siinä että, puolustamme yksilön oikeuksia...Ei mikään yhteiskunta ole pelkkä joukko ihmisiä. Vaan aina se lähtee siitä että, yhteiskunnassa on joukko ihmisiä jotka muodostavat yhteiskunnan;)) Jokaisella sitten vaan erilaiset eturistiriidat joiden puolesta käydään se taistelu leivästä...ja toimeentulosta. Mutta, eipä pyörisi talousrattaat jos, kovin kapea-alainen olisi Suomalainen yhteiskunta..Ja tämä viimeinen lause ei nyt tarkoita että, KEHUIHISIN tämän maan tämän hetkisen Hallituksen tekemää talous-ja sosiaalipolitiikkaa mitenkään..Päinvastoin...hyvin hämmästynyt olen tästä hitaudesta millä Hallitus reagoi....jo yli 2 vuotta sitten kun ensimmäiset laman merkit olivat ilmassa..Rakennusteollisuudessa kun alkoi hiipuiminen...Meillä herrat hyssyttelivät vielä siinä uskossa että, lama ei sitten koske Suomea millään lailla?? Eikä silloinkaan kun ensimmäisiä Paperitehtaissa lomautuksia annettiin...Luulekos ne HERRAT että, tavalliset ihmiset uskovat tähän verokikkailuun ja verotuspolitiikkaan mitä nyt noudatetaan...kovin tyhminä pitävät kansalaisia...?

t.Anjusa...

Ensin siihen, mistä alunperin puhuttiin: "Yksilön vapaudesta."

Perinteiseen, toistettakoon vielä kerran, perinteiseen sodiaalidemokratiaan kuuluu ehdoton sananvapaus, kaikissa muodoissaan. Sitten iso liuta puolueohjelmassa todettuja vapauksia, oikeuksia jne. - eli joita asia kiinnostaa, lukekoon ohjelman.
Mitä yksilönvapauteen tulee; tottakai! Sosiaalidemokratia on vapaa aate, ja jokainen voi tehdä ja omistaa mitä haluaa, lain suomissa puitteissa.
Ideologiselta kannalta mielestäni oman yksilöllisen vapautensa jokainen toimintakykyinen ihminen, myös demari, rakentaa aivan itse.
Kukaan siihen ei puutu. Kysymys on mielestäni aika pitkälle retorinen, omantunnon asia - ja sillä siisti.
Tältä kantilta katsoen on hieman koomista lukea kirjoituksia asunto-osakkeiden
pyhyydestä ja kuinka niistä pitää ehdottomasti saada pitää kiinni, joka tilanteessa ja ehdottomasti.
Tätä oikeutta ei suojaa ainoastaan sosiaalidemokratia, sitä suojaa myös Suomen laki.

Mutta mennään vielä ideologiaan: Minun sosiaalidemokratiaani kuuluu asumisen oikeus jokaiselle kansalaiselle, siis joka ikiselle. Ikään, kokoon, sukupuoleen, ihonväriin, koulutukseen tai muuhunkaan taustaan kuulumatta. Paitsi että täällä on niin pirun kylmää, ja ilman omaa asuntoa olet tyhjän päällä. Absoluuttisesti. Sosiaallisesti - ja joka suhteessa. Asuntola ei ole muuta kuin huono ratkaisu, muutamille jopa kohtalokkaalla tavalla. Olen kuullut monia tapauksia joissa avioeeron tuiskeissa hyvä mies heitetään omana pitämästään kämpästä pellolle.Pelkästään siksi että tanakka muija, vain ominaan pitämiensä pentujen "takia" - järjestää entisen rakkaansa ja usein sossun avulla hyvänkin miehen kadulle ja sitä kautta sekä henkiseen perikatoon että myös tämän elämän suoranaiselle katkolle. Ilman että kaverissa olisi edes ollut alkoholistin tai muun synnin häivääkään. Näitä nykyisiä pentuavioliittoja kun seuraa, usein tulee mieleen että avioon hinkuvat pikkupennut tarvisisivat oman lisenssinsä, ajokortin, ennen kuin saisivat edes lupaa koepurjehdukseen avioliiton satamaan.
Samaa missä asut: Oli se sitten se perinteinen ja hyväksi aina rummutettu ikioma osake, jota kieltämättä hyvä onkin.
Nykyisin jo aika usein kuin ikään kylkiäisenä tullut peritty sellainen, mutta omasta hettekka-aika lapsuudestani muistan hyvin kuinka ihmiset ottivat velkansa ja vasta näinä aikoina pääsevät taakastaan irti - ja näin voivat sanoa omistavansa sen, minkä pankit tässä kolkassa maailmaa rummuttavat olevan se sinun "elämäsi tärkein sijoitus".

Oli miten oli. Tässä maassa, kuulttuurissa ja vallitsevissa olosuhteissa meidän demareiden on entistä tarkemmin pidettävä silmällä kylmää tosiasiaa että jokaisella ihmisellä on oltava oma luukku mihin kellistyä.
Pankit puhuvat mielellään roskaa "elämäsi tärkeimmästä sijoituksesta", vain siksi että asiakas on varma nakki, korot kohdallaan - ja että uuden ja onnellisen asunnonomistajan jälkeen pankkineuvojan pakeille ilmestyy seuraava asiakas, jonka kanssa voidaan rauhassa neuvotella pörssimarkkinoilla suoritettavista transaktioista joiden arvo on siinä kymmenen tavallisen kämpän arvon luokkaa.
Arvonsa siis kullakin.

Sanoisin että meidän demareiden on asunnoissakin syytä palata takaisin juurillemme - ja ensijaisesti kiinnittää huomiota kohtuuhintaisen- ja tasoisen vuokrarakentamisen riittävyyteen. Se että kiinteästi nykymaailmassa koko elinkaarensa jotain tiettyä nimikettä omistaa, kuullostaa jo monessa suhteessa pikkuporvarilliselta - ja taloudellisessa mielessä tyhmältä. Rahan pitää liikkuua, eikä asuntovelkaisella kansanosalla sellaista ihmettä tapahdu. Asia joka piankin tullaan huomaamaan.
Vuokra-asuntoproduktio, sujuvana määreenä, auttaisi tässäkin kummasti. Sujuvalla määreellä tarkoitan hikisillä opiskeluluukuilla kirkurihintaa tuohta vääntäviltä trokareilta lailla kokonaan kiellettyä segmenttiä. Ja älköön kukaan patamusta kokoomuslainen tulko paasaamaan minulle yritteliäisyyden vapaudesta.

Kummankin. Rinta rottingilla.
- Ensimmäinen väitteeni sananvapaudesta, loukkaamattomasta sellaisessa, ja etenkin sosiaalidemokratiassa pitäisi nyt olla itsestään selvää.

-Toinen käsittää enemmän piiloitettua symboliikkaa kuin suoraa saarnaamista. Minä tiedän paljon patamustia kokoomuslaisia, joita jopa Katainen häpeäisi,
ja jotka huutavat jokaisessa paikassa, mahdollisessa ja mahdottomassa, "yrittämisen ehdottomasta ja rajattomasta vapaudesta".

Yrittäjyyden vapaus ei tarkoita silmitöntä riistoa, peliä ja ryöväystä. Sellaisena kuin patamusta kokoomuslainen asian "omien yrittämisiensä sivalkoisella estetiikallaan" sotkemissaan visioissaan itse sen näkee.
"Pannaan jätkät täällä nyt pillit pussiin ja lähdetään Kiinan! Suureen demokratiaan, meikämaunon paratiisiin ja pistetään kunnolla rahoiksi." Tämä on sitä patamustan kokoomuslaisen jutustelua.
Ja tätä täällä sitten ihannoidaankin. TV-kanavat kertovat kaikkivaltiaan globaalin markkinatalouden ihanuudesta ja vähän huonoudestakin. Ja nopeasti kiinnitävät huomion tosiasiaan, että Suomikin sitten kiemurtelee tämän globalisaation hyvin viritetyssä koukussa - eikä mitään voida tehdä. Ministerit julkisesti pahoittelevat tapahtunutta, mutta kun...ja pälä, pälä, pää...
Ja työväki jää rannalle, kuin nalli kalliolle. Omia surujaan, perhettään ja yleistä tulevaisuuttaan podiskelemaan, mihin lienee syytäkin.
Puhumattakaan taitavasti syrjään jätetyistä kunnista. Niiltä aikoinaan saaduista kaikken sortin subventiokrääsästä, puhumattakaan alkutaipaleen takuista plus yleensä aina mukaan liityvistä rahallisista muista tuista ja pikku etuisuuksista. Sieltä sun täältä.
Tämä on suomalainen tapa harjoittaa ryöstökapitalismia, ja sen puolustelijoista minä puhuin, hyvä Leonardo da Verde.
Enkä suinkaan halua suitsia näidenkään ukkojen- tai akkojen suuta.Päinvastoin. Pauhatkoon niin kauan kuin haluavat - tai paremminkin, kuin kantti sen kestää.

Tässä onkin sopiva paikka muistella tapaus Nokiaan Bochumissa. Täällä Suomessa ulkoistamiset ja ulosluistamiset käyvät luvattoman helposti - mutta Bochumissa meni maine, iso kasa rahaa ja paljon aikaa. Ja sitten taas lisää aika. Ja loputkin maineesta
Eikä Angela Merkelin tarvitse olla edes sosialistinen omiaan puolustaessaan, ja Nokian, sanoisinko lumoavan kuvauksellisesti, seinälle riipustaessaan. Saksa onkin monessakin mielessä aivan eri maata kuin täällä kuvitellaan. Koululaisia ei ole tarpeeksi Euroopan todellisesta veturista valisettu. On paljon asioita joita vanhempi polvi ei enää valitettavasti tiedä.

Vapaa yritteliäisyys sosiaalisessa markkinataloudessa on sitten täysin eri juttu.
Itsekin satunmoisin pikkubisnesperheen vesana, käsitän yrittämisen vapauden hillityn charmin tavalla, kuten suurin osa PK-yrittäjistä sen käsittää:
Hyvä idea jalostettuna oikealla tavalla toimivaksi liiketoiminnaksi - plus yksittäiset mausteet päälle. Siinä se on. Mausteita (yksilöllisyyttä) ei koskaan voi liikaa korostaa.
Tämä on juuri sitä, ilman ainuttakaan reunaehtoa olevaa, täysin kannatettavaa toimintaa, jonka suojissa yleensä muodostuu muutama työpaikkakin.

Nyky-Suomessa työpaikkojen enemmistö muodostuu, ja juuri naiden, suurten ja globaalien jättifirmojen ällitysttävien munausten jälkeen, tulee entistäkin enemmän muodostumaankin, näistä hyvin hoidetuista pikkufirmoista.
Jotka minun käsitykseni mukaan olisi nyt alistettava jonkin asteiseen, ja tietenkin täysin vapaaehtoiseen, kunnallisen turvaverkkoon.
Yrittäjyys on luovaa vapaata taidetta, jonka pitää niin halutessaan, ja varsinkin tässä tilanteessa, olla valtion erityisessä suojelussa.
Näin minä haluan muotoilla tämän asian. Osapuilleen.

Aina tosin on muistettava että yrittäjä on eläin jonka velvollisuuksiin kuuluu
tietty riskin otto. Kuten, sitten myöhemmin - niiden tuloksista nauttiminenkin.

Terve taas Leonardo.
Tämän jutun olisi pitännyt tulla paljon aikaisemmin, mutta parempi myhään, ja sillä viisiin...
Paljon ihmeellistä on taas ehtinyt tapahtua, enä tässä vaiheessa puutu muihin kuin muutamaan yksityiskohtaan ylläolevassa kirjoituksessasi.

Ensinnäkin, viimeisen lauseen mukainen heittosi siitä kuinka luova yrittäjä tarvitsee yhteiskunnan turvaverkkoa siinä kuin jokainen muukin - oli vallan mainiota luettavaa.
Luovat yrittäjät ovat niitä jotka lähtevät peliin mukaan yleensä pienimmillä mahdollisilla panoksilla ja valitettavasti yksi tosiasia on, että harvat näistä armoiitetuista ovat kovinkaan hyvin perehtyneet liike elämän koviin faktoihin, pankkien kalseuteen ja ennenkaikkea siihen että kerran kun yrittäjäksi ryhtyy, vaikka kuinka pieneksi sellaiseksi, kaiken mahdollisesti mennessä nurin olet näissä turvaverkkosysteemeissä kuitenkin yrittäjä.

Yrittäjä, joka nurinmenostaan huolimatta on käärinnyt housujensa taskuun rutkasti rahaa - ja vastaanotto näissä turvaverkoissa sitten on tämän kaltainen.
Tämähän on jumalaton vääryys, sillä varsinkin pienyrittäjien enemmistö tässä maassa yleensäottaen on jopa - sanotaan vaikka poskettoman rehellistä porukkaa.
Tässä asiassa olisi syytä tehdä nopea liike oikeaan suuntaan, koska eihän tässä tarvitse verrata oloja kuin lahdeen toiselle puolelle jossa hommat pelaavat aivan toisella tavalla.

Näistä Saksan oloista olen juuri nyt jonkin verran pihalla, yksinkertaisesti syystä että DW-TV:n seuraaminen on muiden kiireiden takia jäännyt hieman paitsioon - mutta korjaantuu kyllä.
FDP puolueena nykyään on täysin toista kuin loistonsa aikoina jolloin tuki vuoroin Demareita ja vuoroin Kohlin porukkaa. Sellaisia tosipolitiikkoja, reaalipolitiikkoja kuten H-D Gencher tai Klaus Kinkel puoluesta ei kaiva enää sorkkaraudallakaan esiin ja systeemit näyttävät ajautuvan kovaa vauhtia libertalistiseen suuntaan - koska johtoryhmän tyypit vaikuttavat niin keveiltä etten ole viitsinyt opetella vielä yhdenkään ministerin nimeä ulkoa.
Siis pihalla ollaan, väliaikaisesti - mutta onhan niillä "Angie" vahtinaan.
KD:n tuhti johtajatar, maailman vaikutusvaltaisin nainen - syystäkin - jonka nenälle eivät ainakaan FDP:n heppoiset politiikonalut eivät hypi.

Mutta meillä demareillakin alkaa olla uusia pulmia, entisten lisäksi, sisäpolitiikan rintamilla. Minusta tuntuu pahemman kerran että Niinistö puhui itsensä nyt niin pahasti pussiin että herran on syytä harkita vetäytymistä eduskunnan puheenjohtajan pallilta suoraan eläkkeelle.

Ja tämä tarkoittaa meidän kannaltamme, onneksi, uutta ja terävää ja nopeaa presidenttijahtia. Ja valinta on tehtävä pian koska tämä asia tulee vaatimaan pitkän ja tehokkaan kampanjansa.

Herra Niinistö lienee haaveilee paluuta siihen, myös meidän kannaltamme, surullisenkuuluisaan leikkuri-silppurikuiluun mallia Lipponen/Niinistö, ja tässä tapauksessa tämän herran eväät loppuvat siihen. Joskun niitä pikaisiakin johtopäätöksiä on tehtävä.
Koska, jos kansa tällaiseen vielä kerran alistuu, jokainen asiaan perehtynyt kansalainen tehkööt asiasta omat johtopäätöksensä.
Tätä maata ei johdeta enää EK:sta käsin. Minä purskahdin, sallittakoon ilmaus, räkäiseen nauruun katsoessani EK:n erään ladyn TV:ssä esittämää itkunsekaista valitusta siitä kuinka AKT:n lastaajat ajavat maan viennin kestämättömään tilaan.
Eikös siinäkin paikassa ole jo aikoja sitten ymmärretty alan terminologiaan aina kiinteästi kuuluvaa lausetta? Rahalla sitä selviää, pulmasta kuin pulmasta.
Kummasti selvittiin ainakin vuoden lopulla IT-alaa todella uhkaavasta pahasata mittelöstä. Vai menikö kansan enemmistöltä huomaamattoman uutisoinnin johdosta ohi kuinka uhkaavasta tilanteesta silloin kyse oli?

Arvoisa toveri Leonardo,
yleensäottaen, kirjoitustasi kokonaisuudessaan tarkistellen, eipä voi muuta todeta kuin että samassa veneessä ollaan.
Nykyisessä sekavassa tilanteessa hoksasin mielihyvällä oikeastaan täysin odotetun mielipiteesi siitä, että jos SAK:sta ei tulevaisuudessakaan enää ole sitä puhtia mitä etujärjestöltä odottamaan on totuttu - silloin kukin turvautukoon omiin sovellutuksiinsa.

Mitä Niinistön edelleen tarkalleen laskelmoituhin siirtoihin tulee, eihän niistä näin demarikannalta muuta voi todetakkaan että tarkka seuranta on tarpeen. Heittosi siitä että Katainen ja Niinistö sittenkin sulassa sovussa pelaisivat yhteen hiileen, ei viime tapahtumien valossa ole lainkaan hassumpi ajatus. Varsinkin kun asiaa mietiskelee hengessä "Paukku Pate Väyrysen" mykistävä esiinmarssi - näissä pataporvareiden metkuiluissa alkaa olla entistä enemmän ns. "common senseä". Kun Väyrynen tuli - ainakin kokoomuksessa äkättiin saman tien pelin henki: Valmiudet nopeisiin senior tyylisiin siirtoihin laajallakin rintamalla voivat olla ratkaisevan tärkeä tekijä juuri nyt - eikä ensi kuussa. Kykypuolueen avuihin nimittäin kuuluu nopea tilannettaju. Sillä - tuskin porvaripuoleltakaan kukaan uskoi että Vanhanen olisi niin heikoilla kuin on.
Vaikka ken tietää? Aina kun puhutaan rakentamisesta, puhutaan isosta rahasta ja ison rahan piiri näin pienessä maassa on niin rajattua että jotain juttua ns. Nuorisosäätiöstäkin jostain löytyy - ja tietenkin sieltä, mistä ei pitäisi.
Tuli mieleen vielä muutama vime hetken päivitys tapahtuneista ennenkuin siirryn toisaalle.
- Vanhasen viimeisin kommentti jo moneen kertaan kuullusta valitusvirrestä kuinka rahat eivät riitä. "Kyllä meidän pitää löytää yhteinen sävel jo kuntavaalienkin peusteella?!!!"
- Jonkun ATK:n lakkouhkan "erityisasiantuntijan" möläys siitä että kyllä tarpeellinen "ammattitaitoinen" apu tarvittaessa roudataan paikalle jostain muusta EU:n jäsenmaasta! Tiesiköhän kaveri lainkaan mistä puhui? ATK lakkovahdit eivät varmaankaan ole mameroita - ja koska puhutaan muusta EU maasta kyseessä ei voi olla muu kuin entinen itäblokkisellainen, joista suurimman osan ei vieläkään itse Unioniin edes pitäisi kuulua.
- Mitä hittoa tämä Taxell komitea oikein häärää? Vasureiden Annikka Lapintie ymmärsi ainakin ensimmäisenä nostaa julkisen haloon siitä kuinka presidentin loputkin valtaoikeudet voitaisiin mietinnön perusteella kipata muutamalla jujulla lopullisesti Ö-mappiin! Ja se siitä.
Mitä tekivät omat demarimme ja missä viipyivät meidän protestimme? Oma presidentti on sentään edelleen vallassa! Kentällä on suunnaton yksimielisyys siitä ettei tämä parlamentti, sen koommin kuin tulevakaan ei ole vielä lainkaan valmis siihen paljon pälätettyyn - en edes viitsi taas toistaa, mihin.
Maa tarvitsee edelleenkin presidentin joka tarvittaessa toimii kansakuntansa parhaaksi. Valtuuksillaan joihin nappulasarja ei vielä kajoa.

Joensuussa käydään vielä kova keskustelu monestakin asiasta. Kuten siitä, kuinka penkin alle puolueen tämä parlamenttikausi loppujen lopuksi on hurhtanut. Aloitetta on tullut ja mennyt. Omia ehdotuksia, parannuksia, tarkennuksia, protesteja ja mielenilmauksia on käsitelty. Jollain tavalla saamattoman aneemisesti - koko hommasta on puuttunut puhti. Tekemisen meininki. Edustaja Kosken mielestäni todella ansiokas kansalaispalkka-aloite torpattiin komeasti julkisuudessa nurin niin ääliömäisellä tavalla että "kyllä kansa varmasti muistaa". Muistaa Heinäluoman hätäiset selittelyt ja sekoilut mikkien kanssa kun oli ilmiselvä kiire karkuun - ja muistaa tietenkin senkin kuinka monessa mielessä edelleen puolueen Grand "Old" Man, Eki Tuomioja riensi apuun selvittämään aikaansaatua myrskyä - vesilasissa.
Jutta Urpilainenkin kuuleman mukaan oli tuolloin jossain paikalla, sopivasti syrjässä - pikkumustissa.

Mitä tästä kaikesta sitten seuraakaan, Joensuun jälkeen olemme huomattavasti viisaampia. Jos profiilia, kadonnutta alkuperäisen aatteen mukaista Imagoa, oikeaa sosiaalidemokraattista aatetta ei vieläkään löydetä, ne jonnekin vain hävinneet päälle puoli miljoonaa ääntä ovat nyt vaarassa kadota lopullisesti. Meillä perinteisen linjan demareilla ei ole mitään huvia ryhtyä esim. nyt joka paikassa niin raikkaan voitonvarmasti esiintyvien viherpiipareiden apupuolueeksi - "anteeks nyt et ollaan paikalla" linjalla.
Joskus aikoinaan Vihreät tarkoitti vielä jotain - nykyään ei mitään muuta kuin sopivan pikkuisesti omia sloganeitaan viljelevää kokoomuksen apupuoluetta. Kunnon kristillistenkin tuki oikealla hetkellä, tiukassa paikassa on tervetulleenpaa kuin näiden itseään niin ainutlaatuisina pitävien piipareiden.

Siispä kerro sinä Leonardo vuorostasi mitä sopii odottaman?