Tehdessäni diplomityötä Teknilliselle korkeakoululle kylien välisestä rajasta vesialueilla ilmeni vallan oudolta kuulostavia seikkoja. Nimittäin Kuningas Kristoferin Maanlain 1442 ja Vuoden 1734 Lain mukaan oli silloin 1990 vielä ns. siirtokyläsäännökset voimassa. Millaine tulkinta olisi näille säännöksille annettava tieteisopillisesti ? Näyttää siltä, että Isojaossa syntynyt kiinteistö on kylää jakamalla syntynyt uusi kylä. Pienempi vain. Maanlain mukaan kylä on kuitenkin tontti. On siis kylä ( tontti, jolla talo ) ja sen maat ( ja vedet ). Siirtokyläsäännösten mukaan kuitenkin oli mahdollista perustaa maksutta asutustoimintana siirtokylä pääkylän maille so. Isojaossa syntyneiden kiinteistöjen, jotka olivat uusia kyliä, maille. Siirtokylä saa puolet manttaalin edustamasta määrästä maata ja vettä ( = tietyn tuoton maasta ja vedestä ). Isojaossa syntyneet kiinteistöt oliva kooltaan n. 300 ha, ehkä, jolloin peltoa oli 15 - 20 ha ja loputa maista yleensä metsää. Siirtokyläsäännösten mukaan asutus oli mahdollista siis Isojaossa syntyneiden kiinteistöjen alueelle. Tämä tarkoitti sitä, että asuttaja saatoi raivata peltoa ja käyttää metssä yhdessä pääkylän kanssa. Nyt sitten lohkottiin ja halotiin Isojaossa syntyneitä kiinteistöjä, mutta tuloksetkin olivat kyliä ( kylää jakamalla syntyy kyliä ), jolloin niiden maille oli mahdollista perustaa asutuksena siirtokyliä. Lisäksi jo vanhastaan oli voimassa periaate, että pääkylään saattoi muuttaa vapaasti, jolloin sen ollessa Isojaossa syntyneenä uusi sarkajakoinen kylä, kylän entiset asukkaat ( talot ) olivat velvollisia raivaamaan yhdessä uudisasukkaiden kanssa peltoa ja metsään sai täydet oikeudet. Oliko asutushistoria tällainen ? Tutkiessani vanhoja lakeja sain tällaisen kuvan ja minusta tuntuu siltä, että siirtokyliäkin on perustettu joskus, mutta Helsingin Yliopiston prof. Haatajan virheellinen opetus 1900-luvun alusta on tuonut virkakuntaan täysin virheellisen kuvan siirtokylien luonteesta. Asutus siirtokyliin olisi ollut mahdollinen 2000-lle asti, jolloin Eduskunta kumosi po. säännöksen ja näyttää siltä, että virheellisestä tieteisopista johtuen Eduskunta ei ymmärtänyt säännösten merkitystä ja sisältöä. Tietysti säännös oli vanhentunut, mutta voidaan kysyä olisiko maakysmys ratkaistu toisin sen ollessa polttava 1900-luvun alussa, jos siirtokyläsäännökset olisivat olleet laajalti tunnettuja. Isojaon kiinteistöt olivat metsältäänkin n. 300 ha:n laajuisia jolloin kun talon tarpeet olivat kotitarvepuuta niin olisi tälläiselle kiinteistölle mainiosti mahtunut usemapikin asuttaja. Helsingin Sanomat ei julkaissut kirjoitustani, mutta vaadin Aalto-Yliopiston kiinteistöopin opetuksen kriittistä tarkastelua kirjoittamassani valossa. Minulla on käsitys, että asiasta on oltu tietoisia joidenkin virkamiesten kohdalla.

Pekka Arola ex. maanmittari