Politiikka perustuu aatteeseen, ja uskonto uskoon, vaikka on totta, että joissakin maissa niitä ei ole eroteltu. Politiikka on myös kykenevä muuttumaan yhteiskunnan mukana, kun taas uskonto pysyy samana. Uskonnolliset johtajat toki pyrkivät usein muuttamaan lähestymistapojaan, ja jopa kantojaan, pitääkseen, ja saadakseen uusia "lampaita" laumaansa. Politiikan tavoitteet ovat myös yhteiskunnallisia, jotka pureutuvat nimenomaan yhteiskunnallisiin ongelmiin, kun taas uskonnoissa usein kyse on ns. hyveellisestä elämästä, joka on lähinnä itsensä parantamista kyseisen uskonnon moraalikäsitysten pohjalta.

Kyllä niitä yhteneväisyyksiäkin löytää ilman hurjaa etsimistä. Parempi kysymys onkin, miksi on tärkeää, että politiikalla ja uskonnoilla on eroja?

Politiikka on ihmisten asioiden ajamista ja politiikalla muutetaan yhteiskuntaa, kun taas uskonnot pyrkivat vain mukautumaan muutokseen. Ero on valtava.

Päivän Demarin keskustelua & taustaa osaston kirjoitus uskonnonopetuksen korvaamisesta universaalilla arvokasvatuksella (sivu 5 17.2.2010) tuo esiin varsin hyvän idean, joka tietysti vaietaan kuoliaaksi. Vahinko!-(

Uskonnolla ja politiikalla on eroa ja niin pitää ollakin. Teokratiaa ei kukaan halua, maailmalla on siitä riittävästi varoittavia esimerkkejä.

Sen sijaan minua ihmetyttää tällainen uskontojen aliarvioiminen mm. yhteiskunnallisena muuttajana tai uudistajana. Väitänpä, että uskonnollisten toimijoiden kautta on tehty esim sosiaalipoliittista hyvää työtä huomattavasti enemmän vaikkapa muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana kuin konsanaan maamme hallitus ja eduskunta on aikaan saanut.

Seurakuntien diakonia työ vastaa moniin yhteiskunnan hoitamatta jättämiin haasteisiin. Lapsityö kokoaa perheitä yhteen ja tukee vanhempien jaksamista arkielämässään vähentäen huostaanottojen tarvetta. Nuorisotyö ottaa vastuuta nuortemme pahoinvoinnista järjestämällä nuorille mahdollisuuden mm. päihteettömään toimintaan ja vertaistukeen heidän vaikeissa elämänkysymyksissään. Koulutetut työntekijät tukevat heitä, kun yhteiskunta on jättänyt viimeaikoina tämänkin työnsä tekemättä.

Minusta demareitten olisi aika nähdä seurakuntien valtavan suuri sosiaalinen työ, joka ei suinkaan ole luonteeltaan "oman kunnian kruunun tavoittelemista" vaan aidosti auttavaa ja ihmisistä huoltakantavaa toimintaa. Yhteiskunnan rakenteet ja politiikka on väärää, jos sosiaalipoliittiset tehtävät sysätään seurakuntien hoidettavaksi.

Kaukana olet Mikko tämän päivän todellisesta seurakuntatyöstä, jos luulet saavasi siitä oikean kuvan joidenkin kovaäänisten fundamentalististen vouhkaajien mielipiteistä. Siitähän media nauttii, kun se saa tämän tympeän ääri-ilmiön kanssa mässäillä. Sillä vain ei ole mitään tekemistä arkisen seurakuntatyön kanssa.
Moraalikäsitys on silloin minusta hyvä, kun sen perustana on lähimmäisen rakkaus ja aivan toisenlainen kun Jyrki Kataisen peräänkuuluttama armopalojen jakaminen. Sen mukaanhan yhteiskunnan ei tarvitse hoitaa sosiaalipoliittista vastuutaan, kun lähimmäisyys vastaa yleiseen pahoinvointiin. Tällainen ajattelu on patruunoiden aikaista menneisyyden politiikkaa, jota kokoomus kutsuu takaisin. Se on järkyttävää ja vanhan luokkajaon esiin kutsumista.
Oikea lähimmäisen rakkaus on toisenlaista ja sitä kirkkokin peräänkuuluttaa.
Yhteiskunnan rakenteet on järjestettävä ja niiden olisi toimittava sen periaatteen mukaan, että haluaa toiselle samalla tavalla hyvät elämän olosuhteet kuin itselleenkin toivoisi. Mikä vika siinä moraalissa on? On hyvä muistaa jotain menneisyydestäkin vaikkei kaikesta siitä kirkon toiminnasta malliksi tässä ajassa enää olisikaan.

Tässä maassa mm. lukutaito ja kansan sivistäminen on aloitettu kirkosta. Samoin diakoninen avustus- ja terveydenhoitotyö. Näistä lähtökohdista toimii tänäänkin lähetystyö. Ensimmäinen tehtävä on järjestää ihmisille mahdollisuus saada terveydenhoitoa ja kolutusta,jotta heillä olisi mahdollisuus päästä parempaan elämään. Mitä vikaa siinä moraalissa on?
Tämän päivän suurin synti on rakenteellista. Se mahdollistaa järkyttävän ahneuden ja välinpitämättömyyden kasvun. Korruptoituneet poliittiset päättäjät tuottavat eniten tuhoa ihmisille ja luonnolle sotien ja muunlaisen ahneuden ajamina. Näitä epäkohtia paljastaa mm. meille kirkolliset lähetys- ja katastrofijärjestöt. Mitä vikaa niiden moraalissa on?
Minä en pyydä ketään uskomaan niin kuin itse uskon, mutta olisi jo aika antaa oikeus kirkkoon työtätekevälle kansalle eikä aina panetella ja vähätellä sen kaikkea työtä. Patruunoiden aika saisi olla ohi, jo kirkossakin.

Keskustelun ylläpitämisen näkökulmasta vastaukseni on tosi myöhässä, mutta työ on vaatinut taas koko viikon aikani kohtalaisen tiiviisti.

Mutta Mikko hyvä! Siinäpä se pulma juuri onkin. Ei siellä pyhissä kirjoituksissa anneta tarkkoja ohjeita tähän päivään. Kyllä ne ohjeet ovat ihmisten omia tulkintoja ja ilkeimmät ja tiukimmat tuntuvat aina läpäisevän julkaisukynnyksen, puhuttelevan mediaa. Totta on että toisilla on tiukka pipo, toisilla löyhempi suurimmalla osalla jo sentään aivan omaan päähän sopiva.
Olet oikeassa, että esim. homouteen liittyvissä kysymyksissä tulee esille kantoja, joista puuttuu kaikki kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Se on häpeällistä. Pyydän omalta osaltani tällaisten kannanottajien puolesta anteeksi. He eivät todellakaan tiedä, mitä tekevät.
Sitten on tarvetta lausua asiasta diplomaattisesti (esim piispat), kun pyritään saamaan aikaa asian käsittelyyn. Näin itse uskon, vaikka yksituumaisuutta ei sielläkään julkilausumista ole.
Sanoit Mikko myös, että näitä hyviä asioita (koulutus, terveydenhoito jne) voidaan tehdä myös ilman uskontoa. Väitän kuitenkin, että kovin vähän tehtäisiin esim kaikista köyhimpien joukossa humanitaarista avustustyötä ilman kristittyjen panosta. Se työn määrä, jota vapaaehtoiset tekevät ja se rahan määrä, jonka he lahjoittavat, ei tulisi koskaan käyttöön esim pelkästään kehitysyhteistyön ja -avun turvin.
Se, minkä toivoisin demareitten kirkkoa koskevissa julkisissa mielipiteissään ottavan huomioon on, että meitä, joita nuo kannan otot loukkaavat, on paljon.
Kysynkin, onko tässä maassa oikeus olla demari ja kristitty kirkon jäsen ja jopa pappi? Mitä mieltä olette?