Nordean asiakaslehdessä 1/2010 kirjoitetaan otsikolla "Verotus muuttaa muotoaan" seuraavasti: Suomalaisen verotuksen painopistetta halutaan siirtää työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen. Ilmaisu on selkeä ja ehdoton. Lehti toteaa, että Martti Hetemäen "työryhmän urakka on vielä kesken, mutta verotuksen kehittämisen tärkeimmät suuntalinjat ovat selvillä. Verotuksen painopistettä halutaan maltillisesti siirtää työn verottamisesta kuluttamisen verottamisen suuntaan."
Minua kiinnostaa, mitä mieltä SDP on tästä. Luinko Jutta Urpilaisen toteamuksen HS:ssa oikein, että puolue on sitä mieltä, että työn verotusta ei voi kiristää, kun valtio tarvitsee lisää verotuloja?
Onko SDP niiden puolueiden joukossa, jotka haluavat siirtää Suomea kohti tasaveroyhteiskuntaa?

Seuraavissa vaaleissa katsotaan mistä kana pissii,kokoomukselle näytetään närhen värkit,pysyimpäs lintu-aiheessa loppuun saakka.

No juurikin nämä verotusjutut ovat aivan keskeisiä asoita joihin pitäisi kansalaisena päästä äänestämällä vaikuttamaan.

Minua on askarruttanut mm. sellainen asia, että mitä mietteitä se vasemmistossa herättää kun nimenomaan työnantajapuoli niin kiihkeästi palkkatuloverotuken alentamisen puolesta aina kaikissa tiedotusvälineissä meuhkaa. Tämähän on tulkittavissa niinkin että työnantajan palkansaajalle maksama bruttopalkka ei ole työnantajan näkökulmasta ihan oikeasti palkansaajan omaa eikä sen käytöstä päättäminen hänen oma asiansa. No tietenkin se on pelkästään rahavirtoja ajatellen yhdentekevä asia kenen nimissä tämä tulovero kerätään niiltä joiden käsisssä(joko omistajina tai työntekijöinä) tavarantuotanto on. Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen asia ja siitä voi tietenkin tehdä poliitiikka/valta/talous- puolen tulkintoja, mutta en niistä nyt tähän enempää.

Joka tapauksessa syrjäytyneen tai syrjäytetyn rupusakin näkökulmasta niin työnantajat kuin palkansaajatkin(ainakin siis keskeisessä tavarantuotannossa vahvoissa asemissa olevat) ovat samassa veneessä, joskin tässä veneessään kamppailevat keskenään siitä kuka enemmän saa. Molempien intresseissä on myöskin pyrkiä mahdollisimman monopolistisiin asemiin, mikä puolestaan merlkitsee sitä, että myös tästä syystä päädytään olemaan rupusakkia vastaan(tämän osalta erityisesti sitä osaa rupusakista vastaan joka haluaa tai pyrkii mukaan asemiin tavarantuotannossa joko työntekijäksi tai työnantaja/omistajaksi).

Minä katson niin että näissä n.s kehittyneissä rikkaissa teollisuusmaissa kuten meillä syrjäytyneelle/syrjäytetylle rupusakkille yhteistä on se, että heillä ei ole muuta vaihtoehtoa toimeentulolleen kuin olla siinä suhteessa riippuvainen pelkästään pääomatuloista. Tässä katson sen olevan yhdentekevää saako joku rupusakista tämän tulonsa vaikkapa jostain pienistä sijoituksistaan(ellei sitten kyseessä ole näennäistulo, mikä tarkoittaa sitä että todellisuudessa syökin säästöjään) tai eläkkeenä/työttömyyskorvauksena tai sitten ihan vaikka pelkästään sossun luukulta. Perimmältäänhän pääomatuloja näidenkin on oltava(paitsi säästöjen syömisen eli köyhtymisen) ellei sitten haluta tulkita niin että vain työ tuottaa, mikä tulkinta puolestaan vähintäänkin vaikeuttaa näiden asioiden pidemmälle menevää tarkastelua.
Joka tapauksessa se on selvä että tämä rupusakki on toimeentulonsa osalta yhtäältä täysin politikkojen armoilla(monopolistisissa rakenteissa tavarantuotantoa hallitseva tahohan kirjoittelee heille laskuja ihan mielensä mukaan), mutta ei toisaalta voi mistään asemastaan tavarantuotannosa käsin painostaa tai vaikuttaa politikkoihin päin.

Verotusjutuilla kähmintää on niin monenlasta ex.PLM

Minusta se että jostain verosta annetaan vapautuksia tai kevennyksiä joillekkin ihmisryhimille ja toimialoillekkin( ja siis toisille taas ei anneta) on sellainen asia jota ei ainakaan nykyoloissa enää verottaja saisi niin paljon käyttää.

Eri toimialojen erilaista verokohtelua saattoi vielä aiemmin perustella silläkin, että koska verottajan on annettava kaikillekkin kansalaisille jotain turvaa tai kannettava kaikistakin kansalaisista jotain vastuutaa, niin siksi verottajan pitää ohjailla raha/varallisuus-virtoja(ainakin siinä toivossa että sillä realitalouttakin katsomaansa johonkin parempaan suuntaan ohjaisi) jotta se tästäkin vastuustaan selviäisi. Nykyoloissa verottaja ei tällaista vastuuta enää kanna.

Eri kansalaisten erilaisen verokohtelun taas on yleensä sanottu olevan sosiaalisin perustein tapahtuvaa. Minusta porogressiivinen tulovero ja sen alaraja(josta tätä veroa ei vielä tarvitse maksaa) toteuttaa aika paljon tämän sosiaalisuudenkin periaatteen(sen mukaan mitä minä tässä sosiaalisuudella tarkoitan). Mutta esim. monet eri ihmisryhmille annetut veronkevennykset ovat aina olleet tässä suhteessa ihan jotain muuta.
Veroluonteiset könttäsummamaksut ovat puolestaan regressiivisiä veroja ja niin päätyy esim. ALV:kin olemaan vaikkapa ruokatavaran osalta(ainakin silloin jos sen oletetaan pitävän ruoan hintaa korkeammalla).
Suurituloinen ammatinharjoittaja voi järjestää osan tuloistaan pääomatloiksi minimoidakseen maksamansa veron. Sitävastoin joku vaikkapa pienellä eläkkeellään kituutteleva tai miksei jossain pienipalkkaisissa tilapäishanttihommissa pyöriväkin kansalainen jolla on pieniä pääomatuloja(jotka pienisjoittajan kyseessä ollen ovat kylläkin useimmiten paljolti näennäistuloja, ja paremminkin siis vaan säästöjen syöntiä) ei saa tätä pääomatuloaan tuloverotuksensa piiriin silloin jos hän niin vähemmällä pääsisi.

Näissä verotusjutuissa huomionarvoinen on mm. sellainenkin seikka, että jos esim. perintövero määrätään pienemmäksi jostain omaisuuden lajista niin ei se tämän omaisuuden lajin omistajien etu suinkaaan jää siihen että heidän ei tarvitse tätä perintöveroa niin paljon maksaa. Tästä nimittäin seuraa myös se, että heidän omistuksessaan olevan omaisuuden lajin arvo nousee suhteessa ankarammin verotettuihin omaisuuden lajeihin. Tämä seuraa yksinkertaisesti siitä, että varallisuus pyrkii hakeutumaan kohteisiin joissa pääsee vähemmillä veroilla. Tämä on se rätingeissä näkymätön pimentoon jäävä varallisuuden uusjako, joka tässä seuraa tällaisesta eriarvoistavasta verokohtelusta.